Elämmekö samassa universumissa?

Maailmankuvia voi olla useita erilaisia, itse asiassa niitä on juuri niin monta kuin on havainnoitsijoitakin. Kuitenkin perimmäisiin kysymyksiin on olemassa yhdet parhaat mahdolliset ratkaisut. Väite on liberaalille käsitetaiteilijalle varsin radikaali. Yhteiskunnallista keskustelua seuratessaan ei kuitenkaan voi välttyä seuraavalta ajatukselta: Ihmiset elävät aivan toisenlaisissa universumeissa.

Marvelin universumissa on sankareita, jotka todella voivat kävellä vetten päällä, tässä kaikkeudessa ei. Ei siis ole ihme, että viime valtioneuvoston puolustusministeri Carl Haglund kertoi menettäneensä uskonsa politiikkaan. Politiikassa pyritään konsensusratkaisuihin, vaikka samalla elämme täysin erilaisilla käsityksillä sivilisaation ja kaikkeuden perusrakenteista. Moni voisi verrata politiikkaa tällaisessa toimintaympäristössä vaikkapa tuulimyllyjä vastaan taistelemiseksi.

Nostetaanpa pöydälle seuraavaksi joku esimerkki-case, jottemme jäisi käsitetason kantimille…

Olen kuullut joidenkin kristillisten piirien harjoittavan edelleen eheytymiskoulutusta homoudesta, Suomessa. En ole pikaisen selvittelyn tuloksena löytänyt validia tietoa asiaan liittyen, vaikkakin muistan joitakin vuosia sitten törmänneeni uutisointiin asiaan liittyen. Samapa tuo, sillä esimerkiksi Jenkeissä tällainen mielenvikaisuus on edelleen tätä päivää. Viime vuoden puolella nimittäin virkosi paljon keskustelua eri suomalaisten kristillisten tahojen julkaisemasta kirjasesta, jota jaetaan muun muassa rippikouluissa. Ihminen saa periaatteessa ajatella oman päänsä sisällä, mitä tahtoo, kunhan tämä ei ohjaudu laittomaksi tai muutoin moraalittomaksi toiminnaksi. On melko lailla kummallista nykyisen tieteellisen edistyksellisyyden valossa, että mies on ”perheen päänä” vastuullisempi kokonaisuudesta kuin nainen, kuten kirjanen väittää. Toisaalta tämä keittiöpsykologinen vihko ohjeistaa myös itsetyydytyksen vähentämiseen.


Kuulun siihen koulukuntaan, joka suhtautuu kriittisesti kirkon toimintaan – –

Tuntuu täysin absurdilta tällaista täysin irrationaalista eetosta kuullessa, että uskonnolla voi olla verotusoikeus. Verotusoikeuden piiriin jokainen kuuluu periaatteessa omasta tahdostaan, sillä kukaan ei kiellä eroamasta kirkosta. On kuitenkin kyseenalainen lähtökohta, että ihmisen on mahdollista kuulua kirkkoon ennen oman tahtonsa lausumista. En ole vihamielinen kirkkoa kohtaan. Kuulun siihen koulukuntaan, joka suhtautuu kriittisesti kirkon toimintaan – laajemmin uskontojen toimintaan yleensä. Toiminnan tulee olla täysin tieteellistä inhimillistä elämää tukevia. Mielikuvitukselle on yhteiskunnassamme sijaa, kunhan tältä pohjalta ei rakenneta minkäänlaista teokratiaa.

Suomeksi: Olemme juuri löytäneet loistavan metaforan Brexitille!

Pyydänkin lukijaa muistamaan peruspilarit ihmisen mahdollisuudesta havainnoida todellisuutta. Voimme tutkia maailmaa ja olemme historian kuluessa niin totisesti tehneetkin. Olemme selvittäneet ja saaneet aikaan vaikka ja mitä. Nöyrästi kumartaakin allekirjoittanut muun muassa kohti lääketieteilijöitä. Vain esimerkkinä heidän työnsä on ollut uskomattoman hedelmällistä yleismaailmallisen inhimillisen arvomaailman periaatteiden edistämiseksi. Kuitenkin lääketieteen linjaa vastaan väittävät uskonnolliset piirit ovat valinneet toisen tien etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Erilaisten uskontojen yleisenä perustana on kansankertomukset ihmeitä tehneistä tai vaikkapa näkyjä nähneistä isistä ja äideistä. Vastaavasti voisimme käytännössä iskeä jäsenhakemuksen lentävän spagettihirviön kerhoon, uskontohan sekin on. Voisimme myöskin harjoittaa politiikkaa arvopohjalta, joka perustuu täysin ihmisten subjektiivisiin ja irrationaalisiin kokemuksiin. Uskon, että Haglundin kokemus politiikan toivottomuudesta liittyy tavalla tai toisella juuri tällaiseen perustelemattomiin eroihin perimmäisiin kysymyksiin vastaamisessa. Miksi harjoittaa politiikan keskeistä funktiota, väittelyä + argumentointia, mikäli argumenteilla ei ole mitään merkitystä. Tällainen toiminta on omiaan hidastamaan poliittista päätöksentekoa ja kuluttamaan verotuloja ja kallista aikaa muuttuvaan maailmaan sopeutumiselta, mikä on pienelle avoimelle sekä jälkisykliselle kansantaloudelle, Suomelle, elintärkeää.

Samanlaista ristiriitaa ilmenee turvapaikanhakijakriisin herättämässä keskustelussa maahanmuuttajien tarpeesta yhteiskunnassamme. Maahanmuuton työperäisellä osalla on mitä ilmeisimmin tarvetta, sillä Suomi on väestöllisen muuntumisen mallin mukaan niin sanotusti neljännessä/viidennessä vaiheessa, mikä tarkoittaa sitä, että huoltosuhteemme alkaa lähestyä huolestuttavia lukemia. Viittaamme tällä siihen, että työtätekevän väestön suhde verotuloilla eläviin nähden heikkenee valtavasti suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Toisaalta Suomen etuusperusteinen eläkejärjestelmä (arvostettavuudestaan huolimatta) lisää verorasitetta tuleville sukupolville, mikäli jokainen uusi sukupolvi on edellistä pienempi ja muuttoliike on lähinnä Suomesta muualle maailmaan. Muuttoliikkeeseen liittyy lisäksi se huolestuttava piirre, että verotuotoilla korkeasti koulutetut nuoret osaajat, joiden työ on luonteeltaan muita korkeampituottoista, ovat pidemmän aikaa osoittaneet halua siirtyä töihin toisaalle, luultavasti korkeampien palkkojen perässä. Tämä ei olisi ongelma, mikäli Suomi olisi alkutuotantoon keskittyvä halpatuotantomaa. Valitettavasti meidän roolimme maailmassa on luoda uusia maailmaa parantavia innovaatioita. Asiantuntijoiden mukaan innovaatioiden tulisi keskittyä juurikin vihreään teknologiaan.

Huolestuttavaksi on siis nähtävä täydellinen rajojen sulkeminen sekä tähän usein liitettävä protektionistinen talouspolitiikka, jonka kannattajat eivät ilmeisesti usko vaikkapa kauppasodan aloittamisen todennäköisesti generoivan vastatoimia tai kehitysavun hyödyllisyyteen. Suomen Pankin esittämän skenaarion mukaan Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota rankimmassa muodossaan ampuisi nimenomaan kyseisten maiden omille nilkoille. Lisäksi kauppasotatoimet vähentävät rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta sekä ennustettavuutta, mikä taas ennustaa yhä vähäisempiä investointeja alueelle. Investointikohteena euroalue taas saattaa nostaa profiiliaan, sillä suorat kauppasodan vaikutukset Euroopan kauppavirtoihin eivät ennusteiden mukaan ole kovinkaan suuret. Kaupan pelisääntöihin puuttuessaan bisnesmies Donald Trump ei ota huomioon laisinkaan sitä, että lisätullit aiheuttavat vääjäämättä Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämää. Protektionistiset toimet uhkaavat jo lyhyellä tähtäimellä ympäristöpolitiikan kehitystä, mutta pitkittyessään niillä saattaa olla ennennäkemättömän suuret ja nimenomaan arvaamattomat vaikutukset koko maailman talouskasvuun.

Entäpä se mainittu kehitysapu?

Kehitysavun ohjaaminen turvapaikanhakijoiden lähtömaihin olisi varsin käytännöllinen ratkaisu sekä inhimillisen hädän vähentämiseksi ensitilassa kriisialueilla, mutta myös pakolaiskriisin hillitsemiseksi. Tätä rajoja sulkevat ja kehitysapua vastustavat poliittiset toimijat eivät selkeästi ole sisäistäneet. Jakaisin kuitenkin huolen myös Suomen omista vähäosaisista ja antaa normatiivisen taloustieteen hengessä suosituksen panostaa suomalaisten laajaan hyvinvointiin… Kuitenkin muistuttaen, että empiirisesti asiaa tarkasteltaessa voidaan esittää näkemys siitä, että tietty prosentti/promille todennäköisesti jää hyvinvoinniltaan kyseenalaiseen asemaan jokaisessa yhteiskunnassa, jopa Suomessa. Voinemme siis todeta, että saamme aikaan enemmän hyvinvointia, mikäli emme satsaa jokaista veroeuroa valtiorajojen sisäiseen järjestelmän eheytykseen. Tämä myös siksi, ettemme voi olettaa minkään kehittyneen talouden antavan hieman omastaan kehitysmaiden kriisien hoitoon ja järjestelmien kehittämiseen, ellemme ole itse valmiita hoitamaan sosiaalista velvoitettamme edistää hyvinvointia koko maailmassa. Tämän vuoksi esimerkiksi PS:n ”Ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Jos sitten aikaa ja rahaa jää…” -periaate on perusteeton. Toki tämä ajatus edellyttää arvomaailman nojaamista koko ihmiskunnan hyvinvoinnin ja ihmisarvon edistämiseen, mikä ei periaatteessa ole välttämätöntä. Tässä on hyvä esimerkki päivän aiheestamme: Elämmekö eri universumeissa?

Sotalapsiin vetoamisen tässä kohden luulisi olevan loistava tapa tukea tekstiä.

Miksi siis samassa kaikkeudessa eläminen on ihmisten yhteistoiminnalle olennainen edellytys? Kysymys on siitä, että käytännössä kaikkien ihmisten arvomaailmaan sopii näkemys rauhan ja laajan hyvinvoinnin tärkeydestä. Tämä on aikamme havaintoaineiston pohjalta selvästi nähtävissä politiikkaa eli yhteisten asioiden yhteistä päätöksentekoa vaativaksi, muodossa tai toisessa. Kuten lukijalle on varmastikin tullut ilmi, en usko kärkeässä ristiriidassa olevien maailmankuvien sopivan saman pöydän ääreen, ainakaan mikäli kannat ovat vastakkaiset olennaisissa perimmäisiksikin kutsutuissa kysymyksissä koskien ihmisarvoa ja maailmaa, joka toimintaympäristömme on.

Parannusehdotuksia?

Jos jaksoit lukea tänne asti, kirjoitus todennäköisesti resonoi tavalla tai toisella oman maailmankuvasi kanssa ja siksi pyytäisin kommentoimaan asiaa hashtagilla #samassauniversumissa

Verkkojulkaisu ehdottaa lähtökohtaisesti yhteiskuntafilosofisessa mielessä yhteen pöytään istumista ja jonkinlaisen yhteiskuntasopimuksen hieromista. Kokouspöytäkirjan ensimmäisenä kohtana voisi olla yhteisen arvomaailman (a.k.a. universumin) määrittelyä. Niin kauan kun tämä on yhteisöissä, yhteiskunnissa ja koko maailmassa liian vaikeaa, voimme vain toivoa tulevien sukupolvien olevan meitä sivistyneempiä.