Paras palaute, jota olen saanut

Sain viime vuoden puolella eräältä eduskuntavaaliehdokkaalta palautetta sanomisistani. Palautehan varmastikin kannattaisi jättää lukematta, mikäli se tulee henkilöltä, joka on käsittääkseni saanut tuomion jonkinlaisesta flirttailusta rotuerotteluideologian kanssa. Kuitenkin päätin palautteen lukea. Se oli yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä.

Palaute alkoi seuraavasti: “Jos isäsikin olisi vetänyt islamistien tapaan perseeseen niin eipä olisi sinuakaan vinkumassa matuinvaasion puolesta 😉 – -“

Eikö ollutkin rakentavaa palautetta asialliseen sävyyn? Niin minustakin. Tämän vuoksi olen aikanaan pohtinut mielipidekeskustelun rajoittamista lähdeperusteiseen keskusteluun. Se lienee liian vaikeaa monelle, joten keskityn kannattamaan mahdollisuuksien mukaan omalla nimellään kommentointia. Tällaista retoriikkaa nimittäin harrastetaan usein anonyymisti – vieläpä paljon rajummalla twistillä. Sellainen toiminta on silkkaa ajanhukkaa. Toivon, että vihapuheen kohteet osaavat minun tapaani olla välittämättä. Joskus jopa nimittäin epäilen, ettei edes tällaisten kommenttien kirjoittaja saa mielihyvää harrastuksestaan.


Toivon, että vihapuheen kohteet osaavat minun tapaani olla välittämättä.

Miksi tämän lukeminen oli hyvä päätös. Siksi, että se muistutti itseäni siitä, kuinka ihmiset jopa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa voivat huonosti. Tällaiset pahanolonilmaukset on sinänsä hyvä jättää huomiotta, mutta niiden olemassaoloa ei saa unohtaa. Hyvinvointia tulee siis rakentaa ja levittää.

En halua rakennella aiheesta sen laajempaa tekstiä. Totean kuitenkin, että toivon hartaasti ja kunnioittaen kaikkea hyvää vihapuhujille ympäri maailman. Mitä paremmin koko ihmiskunta voi, sitä paremmin voivat myös vihapuhujat. Vihapuhe taas loppuu hyvinvointiin.