Yhteiskunnallista keskustelua vaivaa omanarvontunto

Yhteiskunnallisella keskustelulla saatetaan pyrkiä kontekstista riippuen nimeämään erilaisia vuorovaikutustilanteita. Tehdään siksi heti alkuun selväksi, että tässä yhteiskunnallinen keskustelu tarkoittaa yhteiskunnan jäsenten sekä jäsenyhteisöjen välistä vuorovaikutusta koskien politiikkaa, eli yhteiskunnallisten päätösten syntyprosessia.

Onko yhteiskunnallinen keskustelu rikki? On.

Onko yhteiskunnallinen keskustelu rikki? On. Takavuosien politiikkajargonista on monelle tuttu fraasi ”Politiikka on rikki”. Se ei pidä paikkaansa. Politiikka on päätöksenteon prosessi, joka muodostuu yhteiskunnan jäsenten arvojen sekä keskustelutaitojen kompromissina. Arvot ohjaavat ihmisen kannattamaan tietynlaista poliittisia hankkeita – ja jopa koko lainsäädäntöjärjestelmää. Asiaan kuuluvan keskustelun taso riippuu keskustelutaidoista. Voisinkin jopa väittää, ettei politiikka voi määritelmänsä ehdottomuudessa olla “rikki”.

Keskeisin keskustelua nakertava voima on tunne siitä, että oma mielipide on hyvin perusteltu, vaikka perustelut eivät kestäisi hetkeäkään akateemista tarkastelua. Kysymys on siis sivistymättömyydestä.

Miten keskustelu sitten on rikki? Yllä kuvateksti tiivistää ajatuksen. Kysymys on liiallisesta omanarvontunnosta sekä turhautumisesta vaikeisiin ja monimutkaisiin asioihin. Kysymys kuitenkin kuuluu, tuleeko jokaisen olla tässä mielessä mukana päätöksenteossa. Onhan selvää, ettei tutkimus ole joka mieheen. Emme kaikki voi olla ekonomisteja ja valtiotieteilijöitä, joiden päätöksentekoa tulisi epäilemättä johtaa. On hullunkurista, että samaan aikaan elämme maassa, jonka kansa arvostaa korkeakoulutusta; mutta kuitenkin podemme jonkinasteista staattista herravihaa, emmekä uskalla jättää päätöksentekoa asiantuntijoille. Sitten selaamme saunakaljoissa wikipediaa yön pikkutunneille ja turhastuneisuuttamme kirjoitamme näennäisiä totuuksia someen haukkuen levyseppähitsaajan pätevyydellä vaikkapa Juhana Vartiaisen nudistiksi ja tyhjäntoimittajaksi, kuten aikaisemmin kuluneella viikolla sain lukea.

Tulemme jännän äärelle… Vihapuheen tutkimattomalle tontille! En halua ottaa sen enempää kantaa terminologisiin taistoihin, mutta todettakoon, että solvaamisen, perättömät olettamat tms. voi ja kuuluukin jättää huomiotta.


Tällaista yhteiskunnallisen keskustelun laatua murentavaa toimintaa harjoittaa esimerkiksi rotuoppikerho Suomen Vastarintaliike

On varsin ikävää – mutta välttämätöntä – muistuttaa siitä, kuinka myös arvojen epäinhimillinen kieroutuminen ja keskustelutaitojen täydellinen puuttuminen näkyvät yhteiskunnassamme. Tällaista yhteiskunnallisen keskustelun laatua murentavaa toimintaa harjoittaa esimerkiksi rotuoppikerho Suomen Vastarintaliike. Koen syvää tuskaa tällaisten järjestöjen harjoittamasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Se on kerta kaikkiaan väärin. En voi uskoa terveen ihmismielen kokevan pahantahtoisuutta missään, milloinkaan tai mitenkään oikeutettuna. Kuitenkin uskon, että tällaisten aatteiden olemassaolo (ilman väkivaltaa) on jossain määrin välttämätöntä yhteiskunnallisen kehityksen jatkumiseksi. Avasin tätä taannoin julkaisemassani tekstissä ”Ovatko yhteiskunnalliset ääriliikkeet uhka vai mahdollisuus?”. Mainittakoon tässäkin se perusajatus, että ilman epäinhimillisesti ajattelevia ryhmiä suuren jakamattomaan ihmisarvoon uskovan enemmistön olisi riski ajautua aiheettomiin tulkintaerimielisyyksiin.

Olen kuullut monen – ihan aiheellisesti – miettivän, kuinka tällaisia täysin irrationaalisia aatteita edustavia ihmisiä kohtaan tulisi suhtautua. Ratkaisu kysymykseen kuin kysymykseen löytyy koko ongelman synnyn syystä, pahoinvoinnista. Siksi on täysin tarpeetonta kuluttaa aikaansa paheksumalla vihapuhujia ynnä muita veijareita, sillä paha olo ei paheksumalla parane. Hyvinvoinnin tason kasvattaminen yhteiskuntarajat ylittävästi on ainut oikea tapa edistää ihmiskunnan rauhallista yhteiseloa.

Tosiasioista keskusteleminen on kuin moottoriurheilua. Toisilla sitä vaan on parempi kone ja ajotaidot.

Aatteelliseen keskusteluun erilaisista poliittisista dilemmoista voi tosin osallistua, kunhan pitäytyy itse asiallisessa tiedeperustaisessa argumentaatiossa. Tämän linjan ylittäminen, ohittaminen ja alittaminen ovat varmoja keinoja pilata keskustelu. Siksi toivoisin keskustelutaitojen harjoittelemista myös niin kutsutuilta suvaitsevaisilta. Itse asiassa vihaan termejä suvakki sekä rajakki. Poliittisen keskustelun tyypilliseen tapaan nämäkin termit on luotu epä-älyllisiksi servauksiksi. Tällaisten heittäminen ilmoille suoraan sanoen vittuilutarkoituksessa kertoo enemminkin puhujan kognitiivisesta rajoittuneisuudesta.

En sitä paitsi koe, että tämä ääriliikkeiden maltilliselle enemmistölle lahjoittama epiteetti (suvakki) osuisi oikeaan, ainakaan lukiessani Twitter-keskusteluja vaikkapa Halla-ahon & Huhtasaaren sekä “punavihreän kuplan” välillä. Kumpikin osapuoli väistelee asiallista faktakeskustelua syystä tai toisesta. Itseäni ei sinänsä kiinnosta, johtuuko tämä luoviminen ääntenkalastelusta, hyvesignaloinnista omille eturyhmilleen tai vaikkapa viihdyttävän nettikeskustelun kaipuusta. En tiedä kuin sen, että itsellänikin tulee parin oluen jälkeen ottaessani osaa kuumaan sosiaalisen median debattiin suksi luistaneeksi tasaisin väliajoin ladulta pahemman kerran.

Ihmisiähän tässä vaan ollaan, mutta koetetaan nyt perkele tiedostavat kansalaiset pitää kiinni edes keskustelukyvystä. Lupaan itse tehdä kaikkeni.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s