Mikä on markkinahäiriö?

Markkinahäiriöllä tarkoitetaan taloustieteessä tilannetta, jossa markkinat eivät toimi Pareto-tehokkaasti, eli markkinat ovat ei-Pareto-optimaaliset. Pareto-tehokkuus taas tarkoittaa tilannetta, jossa yhdenkään markkinatoimijan asemaa ei voida parantaa ilman, että se tapahtuu muiden kustannuksella. Näin alkuun mainitakseni on päivän termin kehittäjä viktoriaanisen ajan filosofi/taloustieteilijä/yhteiskunnallinen ajattelija Henry Sidgwick.


Ilmiö on täysin luonnollinen – –

Markkinahäiriön syitä on monia, mutta liiketaloustieteen hengessä voidaan pelkistää syyt yksittäisten tai useamman markkinatoimijan oman edun tavoittelemiseen. Ilmiö on täysin luonnollinen, sillä jokaisella toimijalla on kannustin pyrkiä toiminnallaan luomaan markkinahäiriöitä. Esimerkiksi jokaisen yrityksen kannattaa pyrkiä monopoliin tai yleensä määräävään markkina-asemaan.

Tarkemmin syyt markkinahäiriöille voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään, epätäydelliseen järjestelmään sekä päätöksenteon vääristymiseen. Epätäydellisellä järjestelmällä tarkoitetaan epätäydellistä kilpailua*. Järjestelmän epäonnistuminen voi näkyä myös ns. hitaina markkinoina. Hitailla markkinoilla saattaa esimerkiksi ilmetä pula tietyn alan korkeakouluttautuneista osaajista, joiden kouluttaminen taas vie monta vuotta – pula siis jatkuu… Päätöksenteon vääristyminen perustuu usein epätäydelliseen informaatioon, josta yleinen esimerkki on ns. epäsymmetrinen informaatio, joka tarkoittaa, että kaupankävijöistä toinen on paljon paremmin informoitu. Se taas vaikuttaa luonnollisesti hinnoitteluun. Tosiaan päätöksentekoa voi vääristää myös hinnoittelun logiikan pettäminen. Käytännössä hinnoittelun vääristyminen voi johtua monestakin syystä, mutta ydinideana on joidenkin hyötyjen ja/tai haittojen jääminen huomiotta hinnoittelussa. Tällaisissa skenaarioissa taustalla voi olla esimerkiksi ulkoisvaikutus. Ulkoisvaikutus tarkoittaa taloudellisessa toiminnassa (yleensä kaupankäynnissä) syntyvää vaikutusta johonkin/joihinkin muihin kuin kaupankävijöihin. Esimerkiksi kaivos myy tuotteidensa lisäksi imagohaittaa, jonka malmin ostaja saa, sillä ostettava tuote on (nyt vain oletan) ympäristölle kallis. Tätä imagohaittaa ei sinänsä välttämättä sisällytetä hintaan, mikä antaa kaivokselle tietyllä tavalla virheellistä liiketoiminnallista menestystä. Tällainen toiminta näkyisi tulevaisuudessa kaivosyhtiöiden kannattavuuden äkillisenä romahtamisena.

Hinnoittelun merkitys kuluttajan lompakossa on varsin vähäinen suhteessa siihen, kuinka se vaikuttaa markkinoilla tapahtuvaan kehitykseen.

Katsotaanpa muutamaa muuta esimerkkiä hinnoittelun sudenkuopista. Julkishyödykkeet ovat ihmisen luomia tai luonnon tarjoamia hyödykkeitä, joiden käyttäminen ei vähennä muiden mahdollisuutta käyttää niitä. Valtio tarjoaa meille turvaa puolustuspolitiikallaan. Luonto tarjoaa meille luonnonvaroja. Tällaiset abstraktimmat hyödykkeet osana arvoketjua voivat luoda liiketoimintaan vääristäviä kuplia. Nämä kuplat syntyvät siitä, että liiketoiminta vaikuttaa kannattavalta, mutta liiketoiminnan kasvaessa luonnon kantokyvyn suojelemiseksi (ulkoisvaikutus) yrityksen käyttämän julkishyödykkeen käyttöä voidaan joutua sääntelemään. Sääntely taas voi yhtäkkiä tuhota liiketoiminnan kannattavuuden täysin, mikäli liiketoiminnan perustana on laajamittainen luonnonvarojen hyödyntäminen. Vastaavasti perusteetonta liiketoimintaa voi syntyä ns. haitallisen valikoitumisen myötä. Tämä tarkoittaa prosessia, jossa eri tavoin epätäydellinen järjestelmä saa haitalliset ja jopa kannattamattomat yritykset menestymään. Joskus myös puuttuvat työnteon kannustimet saavat markkinat tuhlaamaan resursseja. Päämies–agentti-ongelma kertoo siitä, kuinka monissa yrityksissä pohditaan, olisiko parasta tarjota merkittäville johtohenkilöille edullista omistusta työnantajastaan. Yrityksen menestymisen takaama palkkatyösuhteen jatkuminen tulevaisuudessakin voi joissakin tapauksissa olla liian pieni kannustin ponnistella liiketoiminnan kehittämiseksi.

*Epätäydellisen kilpailun erilaisia muotoja on monia:

Monopoli tarkoittaa tilannetta, jossa tietyn hyödykkeen tai hyödykeryhmän tarjontaa hallitsee vain yksi toimija. Vastaavasti duopolissa on kaksi tarjoajaa.

Oligopoli tarkoittaa tilannetta, jossa tietyn hyödykkeen tai hyödykeryhmän tarjontaa hallitsee vain muutama toimija.

Monopolistinen kilpailu tarkoittaa monopolin kaltaista tilannetta, jossa tarjoajia on useita, mutta jokaisen tarjoajan hyödykkeet eroavat merkittävästi muista.

Kartelli tarkoitta usean tarjoajan yhteenliittymää.

Monopsoni tarkoittaa tilannetta, jossa tietyn hyödykkeen tai hyödykeryhmän kysyntää hallitsee vain yksi toimija. Vastaavasti oligopsonissa on vain muutama ostaja.

Mikä on valtion rooli markkinahäiriöissä?

Valtio voi kokea markkinoiden toiminnan itsessään olevan kansalaisilleen liian brutaali toimintaympäristö. Siksi se voi säännellä markkinoita tai tukea joitakin markkinatoimijoita ilman markkinoille tyypillistä voitontavoittelua. Tämä on markkinahäiriö. Toisaalta valtio usein pyrkii eliminoimaan muualta ilmestyneitä markkinahäiriöitä uusilla markkinahäiriöillä. Valtio tai joku muu taho voi myös luoda markkinat, sillä joissakin tapauksissa markkinahäiriöt johtuvat siitä, ettei jotakin markkinaa edes ole olemassa.