Taloustieteilijät ovat kiinnostuneita vain rahasta

Näin kuulee usein väitettävän, vaikkei tämä pidä laisinkaan paikkaansa. Taloustieteilijät ovat kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset haluavat, ja se ei satu olemaan raha. Taloustieteilijät ovat kiinnostuneita siitä, mikä on arvokasta. Raha on työkalu, vaihdon väline. Todellisuudessa ihmiset haluavat erilaisia hyödykkeitä eli tuotteita ja palveluja. Kysymys on siitä, paljonko perheenisä joutuu uhraamaan perheensä kanssa vietettävää aikaa saadakseen hienon auton. Paljonko vaihdan vapaa-aikaani saadakseni hienon kellon. Monellako omenalla saan naapuriltani yhden appelsiinin. Rahan avulla tällaiset kaupat on helpompaa toteuttaa. Raha on siis vain paperia tai numeroita verkkopankissa. Rahalla arvotetaan työtä ja hyödykkeitä. Raha helpottaa työn ja tavaran vaihtamista.

Tässä kuvassa pieni tyttö ostaa kermaa. Rahalla pullon lunastaminen on helpompaa kuin tarjoamalla vastineeksi tanssiesitystä tai vaikkapa kaunista leninkiä.

Rahalla voi joissakin tapauksissa olla itseisarvo. Esimerkiksi Roope-ankka kylpee rahassa. Hänelle eivät kelpaa mitkä tahansa metallin palaset ja paperiliuskat. Roope haluaa uida rahassa.

Miksi taloustieteilijät sitten puhuvat BKT:sta, kustannuksista, koroista, hinnoista, veroista, you name it?

Siksi, että taloustiede tutkii asioita pintaa syvemmältä ja pyrkii jakamaan tietoutta ympäröivästä maailmasta. Edellä mainitut termit eivät liity varsinaisesti rahaan. Hinta tarkoittaa erilaisten aineellisten ja aineettomien substanssien arvoja suhteessa toisiinsa. Paljonko asiaa A pitää antaa vaihdossa asiasta B. Toisaalta kustannus tarkoittaa sitä, kuinka paljon muita hyviä asioita on uhrattava saadakseen jonkin hyvän asian. Korko kertoo tämän päivän hyvän asian X arvon huomisen X:n hinnalla. Verot ovat hyviä asioita, jotka valtio ottaa sinulta siirtääkseen ne muuhun käyttöön.

Yhteiskuntaa ja taloudellisia ilmiöitä tarkasteltaessa olisikin syytä unohtaa raha. Näin tekevät ekonomistit. Olennaista on keskittyä asioihin, joita halutaan ja niihin joita taas ei haluta. Mikä on arvokasta ja mikä ei… Kysymys ei siis kuulu, kenellä on rahaa, vaan kuka saa haluttavia asioita ja kuka ei-haluttavia asioita.


Kuka kuolee nuorena ja kuka elää pitkään?

Esimerkiksi: Kuka joutuu tekemään ruokaa ja kuka saa syödä? Kuka joutuu tekemään hanttihommia, raskasta ruumiillista työtä, toisen saadessa elantonsa puhumalla/ajattelemalla. Kuka kuolee nuorena ja kuka elää pitkään? Mihin rakennetaan seuraava koulu? Vai meneekö päiväkodin rakentaminen etusijalle? Kuinka ekologista energiantuotanto on? Mihin lasketaan saasteet?

Tässä toimintaympäristössä kehityskulkua ohjailevat yksilön, yhteisön ja ihmiskunnan tavoitteet. Tavoitteena jokaisella on saada mahdollisimman paljon tavoiteltavia asioita suhteessa mahdollisimman vähäiseen uhrautumiseen. Nämä tavoitteet eivät koske rahaa ja siksi taloustieteilijäkään ei ole siitä kiinnostunut.

Julkisesta taloudesta puhuttaessa ekonomistien puhutaan ajattelevan vain rahaa. Tämäkään ei luonnollisesti pidä paikkaansa. Taloustieteilijä näkee julkisen talouden priorisointikysymyksenä, jossa sijoituksista taistelee joukko arvokkaita asioita, kuten koulutus, päivähoito, vanhainhoito jne. Hyvä esimerkkikysymys on se, panostetaanko budjettiin jäänyt löysä raha mieluummin peruskouluun vai yliopistoon?